Liian paksu äidiksi?

Hiljaa toivotut

2011-11-02T00:47:00.000+02:00

Hiljaa toivotut-elokuva tulee ensi-iltaan 11.11.2011 ja pyörii vain hetken muutamissa elokuvateattereissa. Minä aion varata liput ja käydä katsomassa.

Olen myös saanut blogitunnustuken, siitä lisää huomenna. Nyt en enää jaksa, sänky kutsuu.

Niin pysyvät nämä kolme

2011-09-25T16:07:00.002+03:00

Maha

2011-09-19T00:47:00.003+03:00

Minulla on iso maha. Inhoan sitä.

Haluan ison mahan. Rakastaisin sitä.

Joku ero niissä on, mahoissa.

Kun testauspäivä lähenee

2011-07-29T15:00:00.000+03:00

Tuntemuksia

2011-07-29T14:06:00.001+03:00

Ensinnäkin iso kiitos teille ihanille ihmisille, jotka olette kommentoineet tänne blogiin tai lähestyneet sähköpostilla. Jokainen viestinne on ollut minulle tärkeä. KIITOS!
Ja sitten kai asiaan. Tänne ei kuulu mitään uutta, ei kerrassaan mitään. Nothing. Ingenting. Nada.
Kierrot on heitelleet 26-73 päivän välillä. Arvaatte varmaan kuinka toiveikas olin kierron venyessä pitkäksi. Toivoin, odotin, testasin, petyin, toivoin taas jne. Välillä päähän hiipi pelko munasarjakystan uusiutumisesta, se kun ilmeni kierron venymisenä. Sitten tuli taas se sama tuttu pettymys.

Olen saanut kuulla kesän aikana uusia raskausuutisia ja nähnyt monia pieniä, ihania vauvoja. Osa uutisista on oikeasti ilahduttanut ja olen tuntenut onnellisuutta kyseisten ihmisten puolesta. Osan kohdalla taas raskaus on tuntunut todella epäreilulta. Tiedän, että lapsia ei minkään vuoronumeron mukaan jaeta, mutta minkä sitä ihminen omille tunteilleen voi. Siinä vaiheessa kun erään lukemani keskustelufoorumin käyttäjä kertoi olevansa yllätyksekseen raskaana ja lisäsi, että heillä on seksiä harrastettu kerran 2kk aikana, en voinut kuin huokaista raskaasti. Niin se vaan käy toisilla helposti. Ja tiedän kyllä, ei ole tuokaan lapsi minulta pois, tuntuipa vaan silti epäreilulta.

Näitä epäreiluuden tuntemuksia on tullut myös silloin kun näen raskaana olevien polttavan tupakkaa. Miksi kukaan haluaa vaarantaa tuolla tavoin syntymättömän lapsensa terveyden? En voi käsittää.

Yksi viiva

2011-05-02T20:08:00.001+03:00

Pitkä tie

2011-04-30T02:16:00.000+03:00

Tähän on tultu. Lapsettomuusblogiin.

Minä olen aina halunnut ison perheen, paljon lapsia. Loppuvuodesta 2007 päätimme, että nyt saa ehkäisy jäädä ja lapsi tulla jos on tullakseen. Vaan ei ole tullut. Sen sijaan on tullut paljon pettymyksiä, paljon kyyneleitä, paljon itsesyytöksiä ja paljon pahaa oloa. Näihin vuosiin mahtuu hurja määrä negatiivisia raskaustestejä ja toteutumattomia haaveita. Yhden yhtä positiivista testiä emme ole näinä vuosina saaneet. Mitään pientäkään toivon kipinää ei ole annettu. Välillä yritys on ollu kovempi, välillä nollissa.

Yksi, merkittävän iso syy lapsettomuuteemme on minun sairaalloinen ylipainoni. Lisäksi minulta löytyvät oireet viittaavat PCOS:hon (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä), joka voi vaikeuttaa raskautumista. Voi myös olla, että yläasteikäisenä löytynyt hemorraginen munasarjakysta ja sen poistamiseksi tehty laparoskopiakin vaikuttavat jotenkin.

Tarkoitukseni on tänne blogiin kertoa sanoin ja kuvin näiden vuosien kokemuksista, sekä nykyisistä ajatuksista ja tunteista. Luvassa on painon kanssa kamppailua, valitusta ja toivon etsimistä. Tulossa on itsekkäitäkin hetkiä, mutta koen, että omassa blogissani minulla on niihin oikeus. Kaikki kommentit ovat tervetulleita, myös sähköpostia voi laittaa osoitteeseen nurkassa@gmail.com